(Minulla ei ole mitään hajua, mitä tässä on tapahtunut :DDD. Mandin muistoissa lukee "tulipalo", mutta en muista nähneeni sellaista.. Ehkä salama on iskenyt ja tuhonnut kaikki ulkona olevat huonekalut, sillä tuolla sataa kuten kuvasta näkyy..)



Koska Mandin jääkaappi ja liesi olivat muuttuneet tuhkaksi eikä hänellä ollut rahaa ostaa uusia, hän lähti syömään Stadiin, tällä kertaa kauniiseen pikkupuistoon. Hän söi siellä hot dogia erään naisen kanssa, mutta keskiintyminen herpaantui nopeasti. Hän oli bongannut jotain todella upeaa!



Mandi lähti ennätysnopeasti flirttailemaan näkemälleen miehelle, Kalpa Valalalle. Mies oli ensin hieman vastahakoinen, mutta Mandin hyvien hurmaamistaitojen ansiosta pehmeni pian. Kalpa näytti kylläkin olevan aika suosittu, sillä joku nirppanokkainen nainen yritti myöskin päästä miehen juttusille.



Onnekseen Mandi sai omittua miehen itselleen, ja aika kului nopeammin kuin kaksikko huomasikaan heidän pelatessaan shakkia (huomaa taustalla joku idiootti, joka laittaa saippuaa lähteeseen). Mandi oli jo syvästi ihastunut Kalpaan, ja hänestä tuntui, että Kalpakin oli häneen!



Ilta päättyikin hempeään suudelmaan. Mandi lähti kotiin jalat tutisten.
"Ui, hän on nii-in ihana! Tosin ne silmät vähän epäilyttää, miksi hän on peittänyt ne laseilla? Tarkoittaako se, että hänen silmänsä ovat rumat?!" Mandi mietti, mutta päätti kuitenkin tehdä tulevaisuudesa enemmän tuttavuutta herran kanssa.



Mandi tuli kotiinsa ja alkoi vastahakoisesti maalaamaan. Mielummin hän olisi makoillut sängyllään haaveillen ihastuksestaan, mutta töissä vaadittiin paljon luovuuspisteitä. Mandi oli saanut jo monta ylennystä, hän oli nimittäin edennyt jo huijariksi. Palkka oli silti hirvittävän alhainen.



Kotona oli oikeastaan kaikki huonosti. Suihku oli rikki, lattia tulvehti, keittiötarvikkeita ei ollut, ei mitään mukavuuksiakaan. Kaiken lisäksi Mandi sai vielä syysflunssankin. Siitä huolimatta oli jotenkin ostettava lisää huonekaluja.



Mandi pakotti itsensä käymään töissä flunssasta huolimatta ja parin päivän päästä hänellä olikin tarpeeksi rahaa saadakseen edes jotain. Suurin osa rahoista meni kuntoilulaitteeseen töissä pärjäämisen vuoksi (se on ulkona seinän takana). Lopuilla rahoilla hän osti halvan kirjahyllyn, lieden, uunin, jääkaapin sekä nojatuolin.



Parannuttuaan flunssassa Mandin elämä alkoi keskittyä yhä tiukemmin työn ympärille. Hän treenasi kuntoaan usein rättiväsyneenä, nälkäisenä ja haisevana.



Onneksi uurastus palkittiin rankassa rikollisuusbisneksessä ja Mandi eteni pankkivarkaaksi. Hän aavisteli että pääsisi pian murtovarkaaksi toisten simien koteihin!



Seuraavana kauniina (lumettomana) talvipäivänä Mandi sai kokea yllätyksen. Töissä olevien kiireiden takia hän oli jo melkein unohtanut Kalpan (miten taipuukaan :D), joten hän oli todella hämmästänyt huomatessaan miekkosen pimpottamassa ovikelloa.
"Moi, en ole kuullut susta piiitkään aikaan", Kalpa mutisi ja antoi Mandille yllätyshalin. Mandi sopersi jotain anteeksipyynnön tapaista.



"Mun on pitänyt kertoa tää sulle jo kauan ajan, mutta nyt mä vasta uskalsin tulla tänne. Mä.. rakastan sua. Vaikka me ollaan tunnettu aika vähän aikaa, joten mä en vaadi mitään vastatunteita tai mitään", Kalpa lisäsi nopeasti.
"Täh?!", Mandi joutui sulattelemaan sanoja hetken aikaa, mutta nyökkäsi sitten. "Niin mäkin taidan sua."



Pienen muhinointisession jälkeen Mandi päätti kysyä Kalpalta, haluaisiko tämä muutta Mandin luokse. Mies suostui iloisesti. Mandi virnisti omahyväisesti, sillä Kalpa oli tuonut taloon noin 13000 simeleonia ja hieman pikkutavaraa. Ja, krhm, tietenkin Mandi piti Kalpasta ja päläpäläpälä. Mutta raha oli nyt mammonatavoitteiselle neidolle tärkeintä. Tietotavoitteisella Kalpalla ei kylläkään ollut mikään hyväpalkkaisin työ, hän oli nimittäin löysäilyn freelance-valokuvaaja.

----



Eikä aikaakaan kun päästin rakennuspuuhiin. Mandi suunnitteli, ja Kalpa teki työt hiki hatussa.
Talosta tuli Mandin mielestä oikein mukava ja viihtyisä, joskaan rahat eivät sittenkään tahtoneet riittää. Sisäkalustus jäi vähän vajavaiseksi vielä.



Tässä talo vielä lähempää. Mandia ärsytti suunnattomasti, kun tumpelo-Kalpa istutti yhden puskista väärinpäin. Pikkukuistista tuli kuitenkin mukava.



Ja tässä vielä sisältä. Yleistunnelmaksi Mandi halusi lämpimän ja hieman vanhanaikaiseen taipuvan. Hän tosin vannoi, että sisustaisi heti uudelleen, kunhan rahaa vain alkaisi tulla.



Ylijämähiluilla Mandi päätti pistää Kalpankin muutokseen. Hiukset saivat lisää pituutta ja lasit heitettiin tylysti roskakoriin. Niiden takaa paljastuivat varsin kauniit siniset silmät. Mandi olisi vielä halunnut uudistaa miehen vaatekaapin, mutta onneksi Kalpa sai estettyä aikeet tuhlata pariskunnan vähäisimmätkin rahat sellaiseen.



Pisteenä iin päälle Mandi muokkaili vähän omiakin hiuksiaan sekä meikkiään. Kalpa ja Mandi ovat aika samannäköisiä, molemmilla sama iho (vai onko muuten? ainakin melkein) ja hiusväri. Onneksi silmät kuitenkin ovat erit - Mandilla ne ovat vihreät :).

----



Nuoren parin päivät sujuivat ihan mukavasti, muutamaa pikkuvirhettä lukuunottamatta (esimerkiksi kuvassa näkyvä ruuanlaitto - molemmat tekivät samaan aikaan omat ruokansa, vaikka ihan hyvin toinen olisi voinut tehdä molemmille samaan aikaan). Anteeksi seinät, keittiöstä EI oikeasti näy makkariin :D.



Kalpan mielestä oli aika edetä suhteessa..



.. eikä Mandilla ollut mitään sitä vastaan! Näissä merkeissä edettiin hurjaan pelehtimistasoon. Voi kauhia kun Mandilla on korkkarit päällä sängyssä!



Ikävä kyllä virtuaalihuvin jälkeinen herääminen ei ollut Mandille kovin hauska..
"KALPA! Tule heti auttamaan!" hän huusi hysteerisesti pöntön juurella seistessään.
"Mitä kultaaa.. ai. Ööh.. satuitko kuulemaan sen tilulii-äänen..?" Kalpa kysyi varovaisesti tullessaan paikalle.
"En?"
"No, krhm, kuitenkin.. luulen, että saatat olla raskaana."



Seuraavana aamuna Kalpan arvelut saatiin vahvistettua, sillä Mandi huomasi hänen mahansa hieman kasvaneen.. Ikäväkseen hän joutui ahtautumaan Kalpan mummon vanhaan pyjamaan, sillä ei enää mahtunut kauniiseen silkkimekkoonsa.



Koska Mandi pakotettiin jäämään töistä raskauslomalle ("miten niin tarvitsen lepoa ja rauhaa?!" hän oli huutanut ja juossut samantien vessaan), hänellä ei ollut juurikaan tekemistä kotona päivisin. Yleensä hän käytti aikansa bodaamiseen, mistä oli syntynyt jonkinlainen pakkomielle hänelle.



Koska Kalpa oli tällä hetkellä perheen ainut rahantuoja, hänen piti panostaa työssään edistymiseen yhä enemmän. Taidoissa kyllä olikin parantamisen varaa, sillä miehellä meni jo peilinkin edessä sormi suuhun..



Lopulta Kalpa oli saanut säästettyä sen verran rahaa, että sai ostettua parille hienon pöydän sekä kaksi tuolia, jottei heidän enää tarivisi syödä sohvalla. Eräänä päivänä kun Kalpa ja Mandi olivat syömässä aamupalaa, Kalpalla oli jälleen mielessään yllätys - miespä vasta yllätyksellinen yksilö oli!
"Mandi, haluaisitko jonain kauniina päivänä naimisiin kanssani?" hän kysyi jännittyneesti ja ojensi Mandille sormusrasian.
"Iiiik!" tyttö kiljahti, "tietenkin!"



Pariskunta päätti viettää häitään sitten, kun lapsi olisi syntynyt ja heillä olisi enemmän rahaa. Mandi oli aina toivonut itselleen pienet, mutta sitäkin mukavemmat häät.

----
Ja siinä olikin toinen jakso ;). Nyt tuli ainakin jonkin verran pitempi, kuten toivottiin ja lupailtiin. Kommenttia saa antaa, niin hyvää kuin pahaa! Jos haluat linkitykseen kanssani, siitäkin voi vinkkasta kommenteissa.

 Tervetuloa tutustumaan ensimmäiseen legacytarinaani, Huffmanien tarinaan. Tai tällä hetkellä oikeastaan Huffmanin tarinaan. Mandi Huffmanin.



Tässä hän on. Mandi on suhteellisen kaunis, juuri kotoa muuttanut nuori nainen. Oikeastaan hänet potkaistiin aika vihaisissa tunnelmissa pihalle lapsuudenkodistaan, sillä tämän vanhemmat olivat erittäin kyllästyneitä neidon jatkuvaan rahan tuhlaamiseen. Mandi päätti valita uuden asuntonsa asuntolistalta nimen mukaan, ja "Suuri Satu" kuulosti juuri sopivalta neidon korviin. Tosin, heti kohteen ostettuaan hän huomasi, että se ei ollutkaan asunto, vaan tontti. Hänelle jäi käteen vain 4800 simeleonia. Suuri Satu taisikin olla Suuri Kavallus.



"Siis mitä, tarviiko nyt alkaa rakentamaan ja sisustamaan näillä, katsotaas, melkein nollalla simeleonilla?! No jos vähän tukkaa paremmin nääin ja huulikiiltoa vähän nooin, niin ehkä joku komea työmies kävelisi tuosta ohi.."



Ei kävellyt. Mandi sai kuitenkin pystytettyä tälläisen varsinaisen luksuslokaalin. Siellä oli sänky, suihku ("No siis mitä väliä vaikka ollaan kohta jo miinussimeloneissa, PAKKO saada Marimekko-suihkuverho !") ja vessa, jonka käyttöä Mandi nyt ystävällisesti esittää. Huomatkaa pakkosaada -hankinnat; lattia sekä pupuilla koristeltu lastentapetti. "Noku alennusmyynnit.."



Ulos oli pystytettävä niin sanottu keittiö.
"Ihan ihme ulkogrilli tääkin, voi juma", Mandi mutisi ahmiessaan sipsejä.


Sitten piti tietenkin hankkia työ, vaikka laiskimus-Mandi siitä ollutkaan kovin innoissaan. Tytön haave jostain ihmeen kumman syystä oli päätyä rikollisuuden eliittihahmoiksi. Taisi Suuri Satu sittenkin tehdä vaikutuksen keljumaisuudellaan.
Mandin onneksi taskuvarkaan työ (kumma sanomalehti, kun tuollaisiakin työpaikkailmoituksia julkaisee) löytyi viimeisiltä sivuilta, ja hän tietenkin hankki sen heti itselleen.



Pian Mandin kotirauhaa tulivat rikkomaan muutama simi, mukamas tervetulotoivotusten takia. Oikeasti he olivat vain liian uteliaita. Yksi heistä oli Se Huhuttu Benjamin Lohela, josta Mandi oli kuullut pelkkää pahaa. Benjamin yritti heti iskeä Mandin nauramalla tämän surkealle vitsille.



Lopulta Mandilla paloi hermot simeihin ja käski heidät tylyjen hushushus -heilutusten saattelemana lähtemään sinne mistä tulivatkin. Ikävä kyllä yksi vieraista alkoi itkeä hysteerisesti, mihin Mandilla paloi vielä enemmän hermot. Hän päätti lähteä kaupungille tuulettamaan itseään.



"Öö, miten tämä uusi kapine oikein toimii? Pitäisiköhän nuolla tuota antennia vai mitä.."
Lopulta Mandi sai kuin saikin soitettua itselleen taksin, ja päätti mennä Stadiin, sillä oli kuullut siellä liikuskelevan hyvännäköisiä simejä. Hänhän halusi tietenkin iskeä itselleen jonkun miehen, joka toisi paljon rahaa mukanaan. Eikä hyvästä ulkonäöstä ollut mitään haittaa.



Haisevassa kuppilassa oli kuitenkin vain todella epähyvännköisiä miekkosia. Naisia tietenkin olisi ollut pilvin pimein, mutta Mandi arveli haluavansa mielummin kuitenkin miehen. Halusihan hän joskus saada lapsiakin!



Mandi päätti vaihtaa nopeasti sijaintia, ja tilasi taas taksin (jota hänellä ei muuten ollut varaa maksaa). Nyt hän valitsi Bileys Pureus (vai Pureus Bileys.. kuitenkin) -nimisen paikan. Suureksi pettymykseen hän kuitenkin sai pian huomata, että koko paikassa ei ollut kuin yksi vapaa mies. Ja sekin oli tälläinen ihme wannaberokkaripappa.



Mandi masentui niin, että tilasi baarista liikaa juomista, jonka seurauksena hän päätyi tanssilattialle bailaamaan. Hän kuitenkin lopetti heti, kun huomasi että wannaberokkaripappa oli myös tanssimassa ja tuijotti Mandin rintavarustusta.



Ja sitten, ihan kuin ilta ei muutenkaan olisi ollut tarpeeksi pilalla, paikalle saapui ilkeä hullujenhuoneesta karannut neito, jolla oli samanlainen asu kuin Mandilla! Nainen tuli ja alkoi raivota Mandille, josta Mandi suuttui niin että viskasi juomansa tyypin naamalle.



Ikävä kyllä Mandi sai tämän takia elinikäisen porttikiellon biletyspaikkaan, vaikka syy oli todellakin sen hullujenhuonetyypin. Mandia suretti, ettei ollut löytänyt sopivaa mieskandidaattia. Suruunsa hän teki paahdetun leivonnaisen, joka maistui ihan pahvilta, ja päätti, että rahaa ja mies on hankittava.

---------
Siinäpä ensimmäinen osa, seuraavista olisi tarkoitus tulla pidempiäkin.. Ja tarina ei mennyt nyt käytännössä juuri yhtään eteenpäin, mutta en halua mitään kaikkinopeastiläpinyt-tahtia :). Kommentoikaa ihmeessä, haluan eritoten kommenttia tekstin sujuvuudesta ja kuvien koosta sekä laadusta. Kiitos!